13.3.1995

Vaasan käräjäoikeuden tuomio 30.12.1993

Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n konkurssipesän kanne

Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n konkurssipesä kertoi käräjäoikeuden kansliaan 18.10.1993 saapuneessa haastehakemuksessaan, että Oy C.J. Hartman Ab oli 8.1.1993 kuitannut saaneensa suorituksen Rakennusliike K.E. Nyman Oy:ltä olleista erääntyneistä saatavistaan pankkien antamilla neljällä talletustodistuksella ja kolmella joukkovelkakirjalla, joiden kaikkien yhteenlaskettu arvo siirtopäivään 8.1.1993 mennessä kertyneine korkoineen oli ollut 77 352,20 markkaa. Suoritus oli tehty kymmenen päivää ennen päivää, jona hakemus Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin oli tehty. Rakennusliike K.E. Nyman Oy ei ollut maksanut Oy C.J. Hartman Ab:lle ostovelkojaan talletustodistuksilla ainakaan vuosina 1991 ja 1992. Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n tehdessä ostoja Oy C.J. Hartman Ab:ltä ei ollut sovittu, että ostovelat maksettaisiin muulla kuin rahalla.

Talletustodistukset olivat olleet Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n saatavia, jotka eivät olleet todistuksia Oy C.J. Hartman Ab:lle luovutettaessa vielä erääntyneet. Saatavien kuittaus talletustodistuksia vastaan oli tarkoittanut sitä, että Rakennusliike K.E. Nyman Oy oli maksanut epätavallisin maksuvälinein velkaansa Oy C.J. Hartman Ab:lle myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen päivää, jona hakemus Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin oli tehty. Niin ollen velan maksu peräytyi takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla.

Tämän vuoksi konkurssipesä vaati, että edellä mainitut talletustodistukset ja joukkovelkakirjat palautetaan konkurssipesälle tai, elleivät ne olleet palautettavissa, että Oy C.J. Hartman Ab velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle niiden arvona 77 352,20 markkaa korkoineen 8.1.1993 lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Oy C.J. Hartman Ab:n vastaus kanteeseen

Oy C.J. Hartman Ab tunnusti, että se oli saanut talletustodistukset ja joukkovelkakirjat Rakennusliike K.E. Nyman Oy:ltä 8.1.1993 ja että niillä oli maksettu Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n erääntyneitä ostovelkoja Oy C.J. Hartman Ab:lle. Sen sijaan Oy C.J. Hartman Ab katsoi talletustodistusten olleen Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n toimialan vuoksi tavanomaisena pidettäviä maksuvälineitä, minkä vuoksi ostovelkojen maksua ei voitu takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla peräyttää. Rakennusalalla oli yleinen käytäntö, että rakennuttaja sai asuntokaupan yhteydessä maksuksi talletustodistuksia. Tämä johtui siitä, että asunnon ostoa yleensä edelsi säästäminen ja säästöille paras tuotto oli viime vuosina saatu talletustodistuksista. Koska talletukset eivät yleensä erääntyneet samaan aikaan asunnon oston kanssa, asunnonostajat olivat käyttäneet talletuksia maksuvälineinä. Rakennusliike K.E. Nyman Oy oli saanut talletustodistukset nimenomaan asuntokauppojen yhteydessä. Koska talletustodistukset olivat riskittömiä ja rahaan rinnastettavia, niitä oli käytetty rakennusalalla maksuvälineinä huomattavasti yleisemmin kuin esimerkiksi vekseleitä, joita oikeuskäytännössä ei ollut pidetty epätavallisina maksuvälineinä.

Rakennusliike K.E. Nyman Oy oli yleisesti ottanut talletustodistuksia vastaan maksuvälineinä varsinkin asuntokaupan korkeasuhdanteen aikana. Lisäksi se oli käyttänyt talletustodistuksia yleisesti maksuvälineinä suorituksissaan Oy C.J. Hartman Ab:lle. Vaikkakaan ostovelkojen maksuvälineiksi ei velkojen syntyessä ollut sovittu talletustodistuksia, niiden käyttö maksuvälineinä perustui Oy C.J. Hartman Ab:n ja Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n välillä noudatettuun vakiintuneeseen käytäntöön. Rakennusliike K.E. Nyman Oy oli käyttänyt talletustodistuksia maksuvälineinä muun muassa suorituksissaan pankeille.

Talletustodistusta ei voitu maksuvälineenä verrata konkurssipesän mainitsemin tavoin saatavaan, koska talletustodistus oli juokseva sitoumus ja siten verrattavissa vekseliin tai shekkiin.

Rakennusliike K.E. Nyman Oy ei ollut ainakaan usein vuosina 1991 ja 1992 maksanut velkojaan Oy C.J. Hartman Ab:lle talletustodistuksilla. Tämä oli johtunut kuitenkin siitä, ettei Rakennusliike K.E. Nyman Oy:llä ollut noina aikoina talletustodistuksia, koska asuntokauppa oli ollut hiljaista eikä rakennusliike ollut saanut talletustodistuksia maksuvälineinä. Rakennusalan korkeasuhdanteen aikana vuosina 1988 ja 1989 Rakennusliike K.E. Nyman Oy oli kuitenkin yleisesti maksanut Oy C.J. Hartman Ab:n saatavia talletustodistuksin.

Käräjäoikeuden tuomion perustelut

Asiassa oli riidatonta, että Oy C.J. Hartman Ab oli 8.1.1993 kuitannut saaneensa haastehakemuksessa mainitut talletustodistukset Rakennusliike K.E. Nyman Oy:ltä. Rakennusliike K.E. Nyman Oy oli mainituilla talletustodistuksilla maksanut Oy C.J. Hartman Ab:ltä tapahtuneisiin ostoihinsa perustuneita laskuja, jotka olivat tuolloin olleet erääntyneitä. Talletustodistusten siirto maksuksi oli tapahtunut vähemmän kuin kolme kuukautta ennen Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n 18.1.1993 alkanutta konkurssia.

Konkurssipesä oli tunnustanut, että Rakennusliike K.E. Nyman Oy:n ja Oy C.J. Hartman Ab:n välillä oli vuosina 1988 ja 1989 yleisesti käytetty talletustodistuksia maksuvälineinä. Asiassa oli myös Oy C.J. Hartman Ab:n tunnustamisen perusteella selvitetty, että vuosina 1991 ja 1992 Rakennusliike K.E. Nyman Oy ei ollut suorittanut Oy C.J. Hartman Ab:n saatavia talletustodistuksilla ainakaan säännöllisesti. Käräjäoikeus katsoi tämän johtuneen siitä, että Rakennusliike K.E. Nyman Oy, joka oli yleisesti ottanut vastaan talletustodistuksia maksuvälineinä omilta asiakkailtaan asuntokauppojen yhteydessä, ei ollut asuntokaupan hiljaisuuden vuoksi mainittuna aikana itse saanut maksuina talletustodistuksia haltuunsa. Siten se, ettei vuosina 1991 ja 1992 ollut talletustodistuksia käytetty maksuvälineinä, oli käräjäoikeuden käsityksen mukaan johtunut ainoastaan käytännön syistä eikä siitä, että yhtiöiden välillä noudatettua liiketapaa olisi tietoisesti muutettu. Näin ollen yksinomaan tällä perusteella velkaa ei voitu katsoa maksetuksi epätavallisin maksuvälinein.

Konkurssipesälle palautettaviksi vaaditut, maksuvälineinä käytetyt määräaikaistilien talletustodistukset ja joukkovelkakirjat olivat luonteeltaan juoksevia sitoumuksia. Talletustodistukset ja joukkovelkakirjat olivat haltijalleen käytännöllisesti katsoen riskittömiä. Kun lisäksi talletustodistuksiin ja joukkovelkakirjoihin sisältyvä sitoumus voitiin täyttää pätevästi ainoastaan asiakirjan haltijalle tai hänen määräämälleen, käräjäoikeus katsoi mainituilla perusteilla niiden olevan maksuvälineenä rahaan rinnastettavia.

Asiassa oli myös selvitetty, että talletustodistukset ja joukkovelkakirjat olivat liike-elämässä yleisesti käytettyjä maksuvälineitä.

Edellä kerrotuista syistä ja nojautuen korkeimman oikeuden ratkaisusta 1978 II 115 ilmenevään oikeusohjeeseen käräjäoikeus katsoi, ettei peräytettäviksi vaadittuja suorituksia ollut pidettävä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitettuna epätavallisin maksuvälinein suoritettuna velan maksuna.

Käräjäoikeuden tuomiolauselma

Käräjäoikeus hylkäsi konkurssipesän kanteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 29.4.1994

Hovioikeus, jossa konkurssipesä käräjäoikeudessa esittämillään perusteilla vaati kanteensa hyväksymistä, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n mukaan velan maksu peräytyy lainkohdassa tarkemmin mainituin edellytyksin muun muassa, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein. Rakennusliike K.E. Nyman Oy on 8.1.1993 maksanut ostolaskuihin perustunutta, erääntynyttä velkaansa Oy C.J. Hartman Ab:lle siirtämällä sille pankin määräaikaistilin talletustodistuksia ja pankin liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjoja.

Maksuina käytetyissä määräaikaistilin talletustodistuksissa ei ole velkakirjalain 32 §:n mukaista ehtoa, jonka mukaan varoja ei saa periä palauttamatta todistusta tai tekemättä siihen maksumerkintää. Talletustodistuksia voidaan siten pitää tavallisina velkakirjoina. Rakennusliike on saanut edellä tarkoitetut talletustodistukset ja joukkovelkakirjat maksuksi omilta asiakkailtaan, jotka säästäessään asunnon ostamiseen tarvittavaa kauppahintaa ovat säästämismuotoina käyttäneet määräaikaistiliä ja joukkovelkakirjoja. Lisäksi talletustodistusten ja joukkovelkakirjojen käyttö maksuvälineinä on rakennusalalla sekä myös rakennusliikkeen ja Oy C.J. Hartman Ab:n välillä ollut aikaisemminkin yleistä. Näistä syistä niitä ei voida tässä tapauksessa pitää epätavallisina maksuvälineinä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.